VITTU KUN VITUTTAA

Välillä vaan tuntuu, ettei täältä tuu ikinä pääsemään pois terveenä...
Eilen masensi, vitutti ja ahisti niin paljo, että itkein. Pysyn kuitenki aulsasa, koska tuntui siltä, että jos olisin mennyt huoneeseen, olisin vain ahdistunut enemmän ja itkenyt äänen. Enkä olisi osannut lopettaa pitkään aikaan ja olisin väsyttänyt itseni täysin. Silloin tuntui etten jaksa rääkyä koko iltaa, joten pysyin varmuuden vuoksi aulassa.

Osastolla.

Ensimmäinen päivä osastolla on mennyt hyvin. Osastotoverit vaikuttavat mukvilta, mutta hoitajat hieman tietämättömiltä... Tylsää ei ole vielä kerennyt olla, ja näyttäisi siltä, että täällä kohtuu hyvin riittää tekemistä.
Yritän muistaa, minkä verran ruokaa kuuluu M-lautasmallin ateriaan ja syödä sen mukaan. Eli päivällisellä, keittoa, leipä, jälkiruoka ja maitoa. Iltapalalla kaksi leipää ja jälkiruoka. Hieman piti soveltaa "lautasmallia", koska täällä ei ole niin monipuolista tarjoilua. Iltapallakin vain leipää ja teetä, leikkeleitä ja vanukasta/jukurttia, jos lounaalta ja päivälliseltä on jäänyt. Mutta nämä syötyäni, tuntui, että syönkö tosiaan niin paljon nykyään, että tämäkin tuntuu liian vähältä. Tai sitten laksatiivit ovat tyhjentäneet mahani kunnolla. Mutta kun iltapala on jo näin kahdeksalta, luulen, että maha alkaa kurnimaan ennen kuin alkaa edes väsyttää. Mutten todellakaan osaa käydä syömässä jotain ylimääräistä vielä ennen nukkumaanmenoa.
Saas nähdä millainen tarjoilu aamupala on...

Huomiseen!

Odotus.

Olen aika tyytyväinen tämän päivän syömisiin. Heräsin joskus kymmenen aikoihin ja söin "aamupalaksi" yhdentoista kieppeillä kaurapuuroa ja join teen ja vähän myöhemmin kahvin. Koulun jälkeen kävin kaverin kanssa häggmannilla. Join kahvin ja söin taneli-kanelin puoliksi kaverin kanssa. Kotona söin hieman ruokaa ja leivän. Äidille tuli vieras ja keitimme kahvit. Join kahvin ja söin pullan. Illalla söin kaksi leipää.
Ajattelin ottaa vielä kaakaon, mutta se olisi täyttänyt mahaa liikaa. Leivät vähän mietitytti, joten menin tupakille ja jätin asian sikseen.
Maanantaina lähden osastolle ja olen jo asennoitunut siihen sen verran, että kotonakin yritän syödä oikein. En ehkä kuitenkaan syö niin paljon kuin pitäisi, mutta alku tämäkin.
En mene kouluun enää tällä viikolla. Huomenna Juha tulee tänne yöksi ja perjantaina menen hänen mukaan autokouluun. Perjantaina käyn vielä koululla katsomaan kavereita, joita en tule näkemään vähään aikaan. Huominen on siis pelkkää odotusta, jos en keksi mitään kummempaa tekemistä. Jos millään innostun, voisin vihdoin leipoa niitä dallaspullia, joita olen jo useamman viikon aikonut leipoa. Mutta sitten niitäki tulee syötyä, tai niiden kanssa tulee vaikeaa...
Perjantaina on kauppojenyö. Vasta nyt aloin miettimään, mitenhän sen illan syömiset menee. Jos juomme perjantaina, syömisen kanssa luultavasti tulee ongelma vasta kotia mennessä tai aamulla, jos ollenkaan. Tai sitten, joku käskee syödä, koska en ole taas syönyt mitään, pelkästään juonut.
Jos emme juo, nälkä iskee, enkä ehkä haluaisi syödä enään niin myöhään, mutta saatan nälissäni sortua. En silti välttämättä ahdistu. Sekin ihan riippuu, mitä syön, milloin ja missä. Ja asennoitumisesta. Ja muista ihmisistä.
Kunhan en joutuisi oksentamaan...

Aamiasta ja ahmimista.

Tänään katsoin muutamat viimeset minuutit Dieetit vaihtoon -ohjelmaa. Laihempi osapuoli kertoi oppineensa syömään aamupalaa, jolloin tajusin, että osastolle mentyä se olisi edessä minullakin. Vai voinko parantua, vaikka jättäisin joka päivä yhden aterian välistä? Ja vieläpä aterian, jota sanotaan päivän tärkeimmäksi. Tai jos alan syömään osastolla aamupalaa, onnistuuko aamupalan pois jättäminen osaston jälkeen vajoamatta takaisin?
Tänään en voinut edes koulussa syödä kunnolla. Aluksi ajattelin jättää koko ruokailun väliin, mutta uskoin, etten jaksaisi olla koko koulupäivää syömättä. Eikä se olisi näyttänytkään hyvältä ja olisin taas miettiny, huolehtiiko ja miettiikö kaverit, mikä minua vaivaa. En halunnut syödä, koska tiesin meneväni koulun jälkeen kaverin kanssa hampurilaisravintolaan, ja halusin voida syödä sen hyvällä omallatunnolla. ...Eikä sekään onnistunut. Jäätelökin piti kaverin kanssa vielä syödä ja kahvilla pulla puoliksi.
Voi kun oppisin taas kokonaan herkuista pois...

Ääni.

Tänään jutellaan terapeutin, lääkärin ja poikaystväni kanssa hoidostani. Eli lähtisinkö taas osastolle. Haluan parantua. Lähinnä Juhan takia. Tai oikeastaan, haluan parantua, koska Juha haluaa sitä. Vähä vähältä hän saa sitä päähäni taottua. Mutta tänään muistelin aikaa, jolloin painoin hieman yli 50kg. Ajatus "ei se nyt niin kamalaa olisi" kävi päässäni jolloin jokin alkoi raivota minulle. Hulluko sinä olet! Se on ihan liikaa! Ei me tätä olla haluttu koskaan. Mieti miltä näytät kun painat niin paljon! Se on PALJON!! Sinusta tulee lihava. Taistelu alkoi päässäni kesken oppitunnin.

Tuskailin viimeiset viisitoista minuuttia tunnilla joko pääsen pois. Menin ulos ja poltin kaksi tupakkia ja juttelin ystäväni kanssa. Tulin takaisin tunnille, mutten edelleenkään tee tehtäviä, mutta olo on jo rauhoittunut.

MITÄ TEEN

Hyi nam.

Asun nykyään poikaystäväni luona kerrostaloasunnossa. Rakastan päiviä, jolloin vietetään koko päivä kämpillä tai kaupungilla kavereiden kanssa. Ei tule syötyä juuri mitään, varsinkaan tässä rahapulassa. Mutta nyt olen viettänyt viikonpäivät kotona ja syön ihan liikaa. Terveystarkastuksessa paino ei ollut noussut, mutta kotipuntarin mukaan oli. En halua enään olla kaikki päivät kotona.
Miksen osaa enään hallita ja säädellä syömisiä?