Tuskainen eilinen.

Eilen menin aamusta kouluun. Olin kaksi tuntia ja lääkiäri soitti. Ilmoitti, että pitäisi tulla lähiaikoina äitin kanssa käymään. Miten olisi tänää? No ei. Huomenna? -Voihan vittu, ei ole mitään menoa.- No varmaan sitten niin.
No aika on onneksi siihen aikaan, että perun sen, koska äitillä on töitä silloin. Käynnin ideana lääkärillä oli siis hoidosta puhuminen. Suomeksi sanottuna osasto kutsuu. Mutta tietääkseni voin siitä kieltäytyä?
Siinähän se päivä sitten romahti kokonaan. Onneksi seuraava tunti oli hyppytunti ja lähdin kavereiden kanssa poliisilta kysymään onko terveydenhoitaja ja lääkäri toiminut laittomasti kertoessaan asioitani vanhemmille. Mutta tapauskohtaisesti, ilmeisesti ei. Ainakaan rikosilmoituksen tekemiseksi. Sitten käytiin juomassa kahvit.
En mennyt loppu päivänä takaisin kouluun ollenkaan. Olin kaverin kanssa kaupungilla ja ostin lahjan ja muuta tarpeellista. Kirjastossakin kävin äidinkielentuntia varten. Kävin kotona seitsemän aikaan ovella heittämässä repun sisälle ja lähdin kaverille tekemään vohveleita.
Illalla tulin vähän ennen kymmentä kotiin.
Eilen tuli harkittua muunmuassa karkaamista ja kuolemista ojaan kunnon ryyppäämisen jälkeen.

Nälkä.

Tänään en ole syönyt kuin yhden kerran. Kolmen aikaan jauheliha nachoja. Söin kyllä ihan reilun lautasellisen, että onneksi ei tullut aamulla syötyä mitään. Kumma kyllä sen jälkeen ei ole ollut nälkä, mutta olo on kyllä sen mukainen, että en ole muuta syönyt. Ainiin join 1/3 lasia urheilujuomaa, enkä edes tiedä oliko sen suhde oikea. Huomenna aion syödä samoin, mutta siitä voi tulla vaikeampaa, koska vanhemmat ovat silloin kotona.
Olin serkuilla tässä vajaan viikon ajan ja lihoin KAKSI kiloa. Vaikka söin jopa omasta mielestäni vähän. Mutta lääkäri käski syödä säännöllisesti, että lihoisin ja siellä niin tulikin tehtyä. Siellä on niin mukavat ruokailutottumukset ja erittäin hyvää ruokaa aina. Pari reseptiäkin lähti mukaan. Ja leivoin siellä itse hyväksi havatuilla resepteillä pari piirakkaa.
Maanantaina on lääkäri ja pitäisi pudottaa nuo ylimääräiset kilot siihen mennessä. En saa lihoa liikaa koskaan punnitusten välissä, koska tuntuu, että sitten ensi kerralla on painettava ainaki yhtä paljon ja jos lihon vain hieman kerralla, saan olla kauemmin laiha ja lääkärit eivät kuvittele tämän olevan helppoa. Olen siis päättänyt lihottaa itseäni parisataa grammaa enintään aina seuraavaan punnitukseen. En voi tällä hetkellä laihduttaa, koska osastolle ei ole vara joutua. Vasta myöemmin.
Tietenkin taistelen vastaan niin kauan kuin mahdollista ja osastolle joutuminen ja niin laihaksi tuleminen, että joudun sinne ei ole tavoite. Vaaka on se hirviö. Ei olisi niin kamalaa olla hieman paksumpi, mutta olisi kamalaa painaa enemmän. Liikaa.